Space: Jesse

3 päivää vielä ja sit mennään pentuja katsomaan . Ikää niillä on sit reilu 4 viikkoa. Sen jälkeen aletaanki sit miettimään miten sen ajan saa kulumaan siihen asti, kunnes se pentu tulee . Suursiivous tehdään ainakin ennen pennun tuloa ja matot viedään varastoon. Nyt toistasex ei tartte pennulle ostaa mitään muuta kuin panta ja säkki pentumuonaa, kaikki muu on omasta takaa.

 

Nimikään ei sittenkään ole vielä ihan varma. Onni olis niin kiva nimi vaan niin paljon on Onni nimisiä schapeja, joten muitakin nimiä oon miettiny. Sellanen nimi olis kiva, josta olis helppo vääntää lempinimiä. Olen myös miettiny nimeä Fanta mut siitä on vaikee keksiä lempinimeä.

 

Saas nähdä miten Jesse ottaa uuden tulokkaan sit kun pentu viikolla 37 kotiutuu. Se ei varmasti heti tajua, että se pentu tulee jäädäkseen . Se varmasti luulee, että se on vaan hetken aikaa hänen kanssaan leikkimässä ja ottaa ilon irti koko siitä hetkestä .

 

No, jännää se ainakin tulee olemaan . Mulla on juuri silloin syysloma, joten monta päivää saa olla pennun ja Jessen kanssa kotona, kunnes pitää sit taas mennä töihin.

 

Ihanaa aikaa tuo pentuaika! Sitten alkaa taas säkäkorkeuden mittaaminen ja jännäys minkä kokoinen pennusta kasvaa . Näytelmiinkin olis tarkotus mennä, joten kiva on nähdä mihinkä suuntaan pikkuinen sitten kehittyy. Jos ei tammikuussa tule mihinkään lähistölle pentunäyttelyitä niin ensimmäinen näyttely korkataan pennun kanssa Lahdessa maaliskuussa. Mä siis suunnittelen jo kaikkia tuollaisia vaikka en ole vielä edes käynyt pentua valitsemassa .

Onpas aikaa, kun oon viimex tätä blogia kirjoittanu . No, hyväähän tänne kuuluu .

 

Jesse kastroitiin tossa muutama kuukausi sitten. Sillä oli ihan riittävästi antibioottikuureja takana ja maha jatkuvasti löysällä. Sitäpaitsi se oli mieletön hormonihyrrä. Nyt on loppunu tyttöjen astuminen koirapuistoissa, mut muuten ei kyl ole urosmainen käyttäytyminen hävinny mihinkään. Kovin se merkkailee edelleen ja remmissäkin pitää vähän rähjätä toisille uroksille. Näyttelyissä olis ollu kiva käydä, mut koiran terveys on mulle kuitenkin näyttelyitä tärkeempää. Näyttelyiden sijasta aloitettiin uusi harrastus, eli agility Turun agilityteamissa ja nyt on alkeiskurssi takana ja viime keskiviikkona alkoi jatkokurssi. Ihan hyvin on Jesse esteet menny, mut sillä on aina alussa kestäny hetki hokata miten se este taas suoritettiinkaan , meillä kun ei ole oikeen muita mahdollisuuksia kuin nuo kurssipäivät harjoitella noita esteitä ja varmaan jossain välissä mennään lauantaikoulutuksiinkin. Tokoakin olen hiukan miettiny, mutta koska tässä nyt suunnittelen Jesselle kaveria niin oon miettiny, että mites se toko sit luonnistuis yksin kahden koiran kanssa harjoituksissa .

 

Oon Buffingiin ottanu yhteyttä ja sinne olis tarkotus mennä 2 viikon päästä kattomaan pentuja. Pentu tulis sit tasan 7 viikon iässä ja mulla olis just sillon viikko lomaa, joten siinä olis sit hyvää aikaa opettaa pennulle yksinoloa. Jesse varmaan olis haltioissaan pikku kaverista . Urosta olen miettiny ja niitä syntyikin nyt sen verran paljon, että on sentään valinnan varaa. Nimiäkin olen kovin miettiny. Onni nimisiä schapeja on aika paljon, mut se nimi on pyöriny mielessä jo siitä lähtien, kun hommasin Jessen. Jessestä piti tulla Onni, mutta päädyin sit kuitenki Jesseen. Myös Jimi nimi on pyörinyt mielessä .

 

Vielä 2 viikkoa ja sit pääsee pentuja katsomaan. Odottavan aika on pitkä . Onnex kasvattaja kirjottaa omaa blogiaan pennuista ja laittaa niistä ajoittain kuvia kotisivuilleen .

 

 

 

 

 

 

Joulu on mennyt ja vuosi vaihtunut . Jesse varmasti ollut kaikkein kiltein, koska sai niin paljon lahjoja . Yhteensä 10 pakettia . Jesse sai possunkorvia, possun korvapuusteja, kenkäluita, pehmoleluja, aktivointilelun, koirankeksejä ja namitikkuja eikä se omistajakaan täysin lahjoitta jääny vaikka puhetta oli, että mitään ei osteta muuta kuin koiralle. Omistaja sai suklaata, kalenterin Jessestä (kaverit teetti) ja kannettavan tietokoneen, jota en siis osannu todellakaan odottaa .

 

Eilen sitten vaihtui vuosi ja sitä olin juhlistamassa Jessen ja kaverini Virpin ja hänen koiriensa Miisan ja Pepin kanssa Kakolanmäen koirapuistossa. Jessehän ei välittäny missään vaiheessa mitään rakettien paukkeesta ja raketteja pelkäävä Miisakaan ei niistä koirapuistossa välittäny, kun oli muuta puuhaa . Kakolanmäeltä oli kyl hieno kattella kaupungin ilotulitusta. Sitten kierrettiin vielä mäen toiselle puolelle ja katteltiin sieltä yli kaupungin ja arvailtiin missä mitäkin mahtaa sijaita . Vanha vankila loi omaa tunnelmaansa vuoden vaihteeseen. Tuli mietittyä mitä ihmiskohtaloita sen muurit kätki sisälleen. Siellä ne Suomen vaarallisimmat vangit on istuneet. Harmi, jos Turun kaupunki meinaa muuttaa sen rakennuksen asuinpaikoiksi. Onhan sillä vankilalla kuitenkin oma historiansa. Mun mielestä se vankila kuuluu sellaisenaan siihen mäelle. Miksi eivät muuttaisi sitä museoksi . Oon siellä vankilassa joskus koulun puolesta opintokäynnillä vieraillutkin ja kolkon näköinen paikka se oli sisältäkin, mut eihän sitä vankien missään 5 tähden hotellissa tartte asuakaan. Parhaiten jäi mieleen ne harmaat kiviseinät ja jalkaraudoissa kulkevat apaattisen näköiset vangit, joiden mukana kulki vartioita. Jäi kyllä mieleen myös ne iloiset bilistä pelaavat vangit . Rakkautta se vankila ei kauheesti sisälle kätkeny, se näkyi  vangeista ja kaikilla ei tainnu uskoakaan elämäänsä olla. Paljon vihaa ja katkeruutta varmasti, mutta jotenkin se vankila rakennuksena antoi sen kuvan, että uskoa ja toivoa siellä on kuitenkin ollut. Iso risti vankilan katolla loi jo sen uskon ja toivon tunteen, että on ollut mahdollisuus uuteen elämään tuomion istumisen jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei ole taas aikoihin tullut kirjoiteltua tänne mitään. Jesse tosiaan sairasti sen kennelyskän niin, että ensin se yski 7 päivää ja sai siihen yskänlääkettä. Sitten yskä lähti pois muutamaksi päiväksi ja kun tuli pakkaset alkoi yskä uudestaan, tosin lievempänä. Käytiin sit eläinlääkärillä ja eläinlääkäri epäili yskimisen syyksi pantaa ja ehdotti, että alkaisin käyttämään valjaita, mutta kirjoitti myös varoiksi reseptin, joka sit seuraavana päivänä haettiin, koska pientä yskimistä kuitenkin oli. Nyt on ab -kuurin loppumisesta jo aikaa reilu viikko, mut varoaikaa pidän vielä ensviikon puoleen väliin ja sitten taas uskalletaan tutustua toisiinkin koiriin . Tarkoitus oliskin mennä Somerolle kattomaan pientä Schapen pentua, jonka mun vanhempien tutut on ostaneet Boisterous -kennelistä.

 

Parin viikon päästä on sit Helsingin messukeskuksessa näyttely ja jo tooooosi innolla odotan sitä päivää . Saas nähdä kuinka käy . Muitakin sisaruksia sinne on tulossa, joten kiva nähdä niitäkin .

 

 

Nyt ollaan vihdoin ja viimein voitettu kennelyskä, mutta toipilasaikaa vielä vietetään 2 viikkoa. Sitten saa poika taas olla toistenkin koirien kanssa tekemisissä :). Jesse saakin syntymäkotipaikkakunnalleni Somerolle uuden kaverin ja vielä samanrotuisen kaverin :). Mun vanhempien tutut ovat varanneet Boisterous -kennelistä urospennun ja me mennään Jessen kanssa tutustumaan uuteen pentuun isänpäivän jälkeen. Mun vanhemmat saa sitten toisenkin Schapendoesin aina välillä hoidettavakseen :). Ne on aivan ihastuneita Jesseen ja Schapendoes -rotuun, mut ite ne ei halua koiraa kuitenkaan ottaa. Ite taas olen miettiny, että jos 2-3 vuoden päästä ottaisin Jesselle toisen Schapen kaveriksi, mutta saas nyt nähdä kuinka käy. Riippuu mikä on elämäntilanne silloin :).

 

Nyt oli yön aikana satanut lunta maahan niin, että maa oli ihan valkoisena ja taaskin tulee. Aamupisujen aikaan ei Jesse vielä kovin paljon jaksanut tuota valkoista maata ihmetellä, mutta toinen pikkukävely kun tehtiin niin ihmetystä riitti :D. Nokka kulki koko ajan maata pitkin ja välillä saatiin kunnon hepulikohtauksia hihnassa ja ihmeteltiin mihin kaikki lumipallot aina katosi ja kyllä niitä lumipalloja syötäväksikin luultiin :).

 

Ihanaa kun tulee talvi ja joulu (vaikka ehkä joudunkin olemaan jouluna töissä :( ).